PJ Blogi

Tammikuu 2012

 

 

Luet nyt historian ensimmäistä Koiton puheenjohtajan kirjoittamaan blogia. Aloitin seuran puheenjohtajana vuoden alusta ja olen luvannut, ainakin itselleni, kerran kuukaudessa kirjoittaa seuran johdon kuulumisia. Aiheita mistä haluatte keskustelua herättää voitte ilmoittaa esimerkiksi sähköpostilla minulle: sami.lahti@noormarkunkoitto.com

 

Vuosi 2012 ei tule poikkeamaan seuran toiminnassa paljoakaan viimeisistä vuosista siinä mielessä, että sitä kehitystä, joka aloitettiin joskus 2005/2006 tullaan jatkamaan. Silloin nimittäin seurassa tehtiin päätös muuttaa toimintamallia keskusvetoisesta joukkuevetoisemmaksi.  Itse aloitin silloin -97 jalkapallojoukkueen joukkueenjohtajana – olin ensimmäisiä jojoja jalkapallopuolella. Tämä kehityskaari on ollut pitkä, mutta paljon on tapahtunut. Valtaa ja vastuuta on siirretty yhä enemmän joukkueille. Toiminnan keskipisteessä on nyt joukkue. Mielestäni tämä on ollut erinomainen muutos. Tulen jatkossa kirjoittamaan tarkemmin mitä tämä tarkoittaa käytännössä ja mitä uusia mahdollisuuksia se luo.

 

Elämme muutosten keskellä myös laajemmin yhteiskunnassa. Yksi innostavimmista ja samalla huolestuttavimmista muutoksisa on tietotekniikan kehittyminen. Työssäni olen hyvin lähellä tämän alan kehityksen kärkeä, ja voin sanoa klassiset sanat: ”Ette ole vielä nähneet mitään.” Suuria mullistuksia tulee jatkossakin. Se huolustuttava puoli on, että nämä laitteet ovat hyvin ’koukuttavia’. Lapset eivät ymmärrä aikaa niin kuin aikuiset. Jos lapsille ei anna rajoja tietokonepelien pelaamisessa niin ne viettävät sen ääressä kunnes nukahtavat näppäimistön päälle: liikkuminen unohtuu, ruokailu unohtuu ja elämä yksipuolistuu. Tästä seuraa niin fyysisiä kuin henkisiä hankaluuksia, jopa sairauksia.

 

Haastan kaikki vanhemmat noudattamaan yhtä yksinkertaista sääntöä: ”Jos pelaat tunnin niin liikut tunnin.” Helppo muistaa ja helppo lastenkin ymmärtää. Yks-yhteen sääntö toimii myös kaveriporukassa, jos yhdessä pelaatte tunnin niin yhdessä myös liikutte tunnin.  Uskon että tätä kautta myös joukkueiden jäsenmäärät kasvavat.

 

Meillä on yksi haaste ylitse muiden: olemme pienestä vähäväkisestä kylästä. Lapsia on noin 40-50 tyttöä ja saman verran poikia per ikäluokka. Tavoitteemme on saada kaikki lapset mukaan toimintaan – ja vielä lisääkin naapurikylistä. Kaikki ovat tervetulleita. Tavoitteemme on myös pitää kaikki toiminnassa mukana: tarjota niin laadukasta valmennusta ettei kenenkään tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Suunnittelemme erilaisia malleja huippuyksilöiden valmentamiseen ja samalla pyrimme varmistamaan sen että kaikki pysyvät joukkueessa, myös ne joilla pallopelit eivät ole se elämän suurin asia.

 

Koitossa lasten harrastus on myös vanhempien harrastus, positiivisessa mielessä,  – kahdesta syystä. Ensinnäkin olemme havainneet, että mitä pidempään vanhemmat aktiivisesti seuraavat kentän laidalla lasten pelejä, sitä pidempään lapset harrastavat ja sitä harvemmin ne lopettavat. Jostain syystä siinä vaiheessa kun lapset alkavat pärjäämään omillaan monet vanhemmat jäävät pois. Ja kuluu puoli vuotta tai vuosi, niin lapsikin lopettaa. Lapset ihan oikeasti haluavat tehdä sitä mitä vanhemmat esimerkillään näyttävät.

 

Tarvitsemme myös kaikki vanhemmat mukaan toimintaan. Koitto toimii vapaaehtoisvoimin. Meillä ei ole yhtään palkattua työntekijää, ei edes toiminnanjohtajaa tai toimistotyöntekijää. Sellaisen palkkaaminen tarkoittaisia vuosimaksujen kaksinkertaistamista ja siihen ei ainkaan juuri nyt olla valmiita.

 

 On erittäin harmillista jos joukkue lopettaa toimintansa sen takia että osa lapsista lopettaa ja osa siirtyy muihin seuroihin. Siinä kärsivät nekin jotka olisivat halunneet jatkaa omassa tutussa kaveriporukassa. Sillä edelleen se suurin syy miksi lapset ovat harrastuksissa mukana on kaverit. Kun kavereista syntyy joukkue, on tapahtunut ihme, joka kasvaa yksilöitään suuremmaksi: Meidän Joukkue.

 

Siksi tulemme kuumeisesti toimimaan sen eteen, että yhä useampi lapsi löytää joukkueisiimme ja yhä harvempi lähtee niistä koskaan pois. Haluamme, että joukkueista muodostuu sellaisia yhteisöjä, jotka lapset muistavat vielä vuosikymmentenkin päästä. Ja myös lasten vanhemmat. Haluamme että lasten joukkue yhdistää myös vanhemmat ja että keskenään he löytävät parempaa ajanvietettä kuin ”Kauniit ja Rohkeat” niin joukkueen peleistä kuin myös joukkueen toiminnan varmistamisesta kuten varainhankinnasta tai vaikka yhdessä liikkumisesta kuntojaoston tarjoamassa aikuisliikunnassa.

 

On hienoa havaita että urheilun keskusjärjestökin, Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU), on vuoden 2011 syyskokouksessa samoilla linjoilla. SLU:n syyskokous nimittäin päätti viiden kohdan ohjelmasta vuosille 2012-2014: 1) vaikuttaminen vanhempiin, 2) koulupäivässä tunti liikuntaa, 3) seuratoiminnan laadun kehittäminen, 4) ratkaisut urheilijan polulla sekä 5) edellytykset ja olosuhteet kunnossa. (Lisää aiheesta: http://www.slu.fi/?x13001=3697708)

 

Näistä kaikista aiheista tulen vuoden aikana kirjoittamaan yksityiskohtaisemmin lisää. Ja näiden ehkä osin idealististenkin tavoitteiden toteuttamisessa on haastetta, mutta en olisi tähän puheenjohtajan pestiin suostunutkaan, ellen jo tuntisi niitä ihmisiä, jotka toiminnassa ovat aktiivisesti mukana. Uskon heihin. Itse asiassa, koska en ole alkuperäinen paikkakuntalainen, lähes kaikki jotka täältä tunnen ovat löytyneet kentän laidalta. Olen saanut nauttia heidän mukavasta ja iloisesta seurastaan.

 

Meidän on täällä löydettävä oma tapamme toimia, oma mallimme. Emme voi kopioida sitä suoraan mistään muualta, vaikka kiivaasti muilta otammekin oppia. Se koskee niin joukkueiden pelitapaa, kuin toiminnan organisointiakin. Esimerkkejä siitä että ollaan menossa oikeaan suuntaan on jo näkynyt. Aktiviisuus on lisääntynyt ja joukkueet ovat järjestäneet huikeita tapahtumia, turnauksia ja tilaisuuksia.

 

Seuran koneistoa on kehitetty ja rasvattu siihen suuntaan, että on yhä helpompaa ja helpompaa toimia hallitusti tämän hajautetun mallin mukaan, missä joukkue on keskiössä.Tiedämme että vielä voi parantaa, ja sitä tulemme tekemään. Koemme tämän olevan meidän yhteinen asiamme, johon tarvitsemme kaikkien panosta. Ensimmäisenä haluaisin palautetta siitä mihin sinä haluaisit, että minä puheenjohtajana käytän aikaani ja energiaani, ja mihin minun ei sitä pitäisi käyttää. Palautteet mielellään sähköpostiini: sami.lahti@noormarkunkoitto.com. Lupaan lukea ja vastata kaikkiin posteihin sekä viedä tarpeelliset asiat eteenpäin seuran johtokunnan käsiteltäviksi.

 

 

Innolla yhteydenottoja odotellen: Sami Lahti, Noormarkun Koiton puheenjohtaja